| CaressaBlogi |
 |
|
Tervetuloa lukemaan blogiani. Voimaa luonnosta 5.9.2011Valmistuin kesäkuussa erä- ja luonto-oppaaksi. 1,5 vuoden koulutus työn ohessa oli mielenkiintoinen ja rankka, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, että sain sen suoritettua. Tärkein oppimani asia oli se, että pystyin tuntemaan oloni turvalliseksi luonnossa, jopa pimeässä metsässä yksin suunnistaessani. Turvallisuuden tunne on minulle tärkeää ja siihen liittyy selkeästi kokemukset, jolloin tunsin olevani yhtä luonnon (ja maailmankaikkeuden) kanssa. Mieleeni palaa esimerkiksi hetki, kun viime kesänä seisoin eräällä Suomenlahden kallioisella saarella katsellen melkein mustaa taivasta ja meren pauhua edessäni, tuntien suolaisen tuulen kasvoillani. Olin turvallisesti saarella ja nautin katsella, kun vaahtopäät piiskasivat saaren rantoja. Niin ne olivat tehneet jo tuhansia vuosia ja tulevat edelleen tekemään. Siinä ei yksi ihmiselämä kovin suurelta tunnu ja se vetää hyvällä tavalla nöyräksi. Pistää ehkä elämään päivä kerrallaan, jokaista uutta aamua ja mahdollisuutta arvostaen. Turvallisuuden tunne luonnossa - miten rauhoittavaa ja mikä upea lahja - kiitos. Luonto koskettaa meitä monin tavoin. Se rauhoittaa, selkeyttää ajatuksia, kuuntelee ja kysyy kuiskaten juuri Sinulle tärkeitä asioita. Oletko kuullut luonnon kuiskaukset? Jos et, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan: mene luontoon ja ole. Nimenomaan ole - vältä tekemistä tai ainakin suorittamista. Kuuntele ja katsele kärsivällisesti, hengittele rauhallisesti, tunne kehosi ja huomaa ympärilläsi kaikki upeat yksityiskohdat, koko elämän kirjo. Nauti olemassaolostasi. Uusi vuosi - vanhatko kujeet? 5.1.2011Jos teen sitä mitä olen aina tehnyt - saan sitä mitä olen aina saanut. Ei siis kannata pitää kaikkia vanhoja kujeita jos meinaa kehittyä! Kirjoitin ylös tavoitteita. Pilkoin ne niin pieniksi, että varmasti saan arkea viilattua ainakin hitusen parempaan. Siis syön vähän järkevämmin, ja aamuisin nousen, kun kello soi (kello on nyt toisella puolella huonetta, joten pakko nousta). Ja sitten muutama minuutti venyttelylle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu? Työssä uudet kujeet liittyvät "itsen myymiseen". Vaatimattomuus kaunistaa, muttei liika sellainen. Tänä vuonna rinta saa olla enemmän rottingilla, ja jaksan tuoda omaa ammattitaitoani sekä lahjojani esille! Kun luonnollisin tapani on enemmänkin antaa muille tilaa, on itsen esille tuominen työlään ja vähän luonnottomankin tuntuista. Epämukavuusaluetta. Mutta siinä onkin kehittymisen salaisuus, astuminen epämukavuusalueelle, ja pikkuhiljaa viipyminen siellä yhä kauemmin.. Ja sitten seuraava epämukavuus - no niin, helppoahan se on sanoa ja kirjoittaa. Nyt kääritään hihat ja pannaan toimeksi, tunti ja päivä kerrallaan! Mihin tarvitsen läsnäolon taitoa? 11.8.10Vain olemalla läsnä itselleni, voin olla läsnä muille. Mistä tiedän, koska olen läsnä? Kun olen läsnä, ovat ajatukseni selkeitä, mieleni on rauhallinen ja tyyni, olen kärsivällinen, en ole tunteideni vietävissä. Läsnäolevana minulla on hallinnan tunne omasta elämästäni ja olemisestani, keskityn tekemiseeni ja ymmärrän, mitä muut puhuvat minulle (arjen hulinassa kyllä kuulen, mutten läheskään aina ymmärrä). Läsnäolevana käytän sydämeni kieltä, joka voimaannuttaa sekä itseäni että muita. Kiireen tunnetta ei ole. Kun kohtaan jonkun ärsykkeen, esimerkiksi lapseni tai työtoverini kiukunpuuskan, läsnäolevana en täräytä ilmoille ensimmäistä omaa reaktiotani, vaan otan vastaan puuskan rauhallisesti ja reagoin siihen kuunnellen ja rakentavasti. Ärsykkeen ja reagoinnin väliin jää ns. tyhjä tila, joka antaa mahdollisuuden valita oman reaktionsa. Läsnäolevana kehoni on rentoutunut, hengitys kulkee, kortisolin eli stressihormonin eritys on alhaista.. on hyvä olla. Mieli on kuitenkin valpas, päässä on tilaa luoville, uusille ajatuksille, ja minulla on yhteys sisimpääni. Läsnäolevana teen nopeita päätöksiä, hoidan asioita pois yksi kerrallaan. Läsnäolon taitoa tarvitaan nykymaailmassa yhä enemmän ja se alkaa olla jo välttämätön elämäntaito, jotta jaksaa työssä ja omissa askareissaan. Kumpa asia huomioitaisiin jo kouluissa. Miksei esimerkiksi koulutunti voisi aina alkaa parin minuutin hiljaisuudella, joka katkaisisi hälinän ja ajatusten sinkoilun? Oppilaat saisivat hetken hengähtää omassa rauhassaan ja hiljaisuudessa. Entäpä työpaikoilla? Eläköön ne viisaat johtajat ja esimiehet, jotka uskaltavat ottaa hiljaisuuden yhdeksi lääkkeeksi työuupumusta ja kiirettä vastaan! Mikäli pidät hiljentymistä ja pieniä pysähtymishetkiä ajan tuhlauksena, kokeile itse. Kun näet ja koet läsnäoloharjoitusten hyödyt omassa elämässäsi, uskallat alkaa viemään ajatusta eteenpäin muillekin. Enää ei työpisteen ääressä hiljaa ja paikallaan olo ole laiskuutta, vaan investointia jaksamiseen pitkällä tähtäimellä! Pettymyksistä tyytyväisyyteen 26.3.10Miten suhtautua pettymyksiin? Ovatko ne raskaita taakkoja, jotka vähentävät uskoa itseen ja elämään - vai ovatko ne tarpeellisia kasvun paikkoja, joista voi olla jopa kiitollinen? Pettymyksiä voi oppia käsittelemään ns. välttämättöminä askeleina kohti onnistumisia ja onnellisuutta. Ilman pettymyksiä ei ole eteenpäinmenoa, kasvua ja pyrkimistä olemaan paras oma itsensä. Pettymysten määrää on mahdollista vähentää. Pettymysten kanssa käsi kädessä kulkevat omat odotukset. Mitä enemmän luot yksityiskohtaisia odotuksia asioita ja ihmisiä kohtaan sitä varmemmin koet pettymyksiä. Tarkista siis omat odotuksesi, kun huomaat pettyneesi. Eikö tuo ihminen käyttäytynytkään niin kuin olit odottanut? Eikö hän ajatellutkaan kuten oletit? Eikö tapahtuma vastannutkaan odotuksiasi? Tule ensin tietoiseksi omista odotuksistasi, jotta voit kyseenalaistaa ja vähentää niitä. Ilman jatkuvia odotuksia tulevasta pystyt nauttimaan juuri tästä hetkestä. Kun hyviä asioita tapahtuu, ne ovat iloisia yllätyksiä - eivät odotetun mukaisia itsestäänselvyyksiä. Kun huonoja asioita tapahtuu, valtaa ei ensimmäisenä ota pettymyksen tunne, jolloin huonoon asiaan on helpompi suhtautua rakentavasti ja ratkaisukeskeisesti. Arki ilman jatkuvia odotuksia on heittäytymistä seikkailuun ja elämän virtaan. Mikäli haluat maalailla tulevaisuutta, tee se ympäripyöreästi, odota hyvää ja anna elämän hoitaa yksityiskohdat puolestasi! Luopumisen iloa 23.12.09Olisiko näin joulun aikaan sopiva hetki miettiä, mistä saat rauhan sisimpääsi? Tarvitsetko jotain lisää vai piileekö viisaus sittenkin luopumisessa? Itse uskon, että nykymaailmassa juuri luopuminen ja elämän yksinkertaistaminen ovat avaimia mielenrauhaan ja onneen. Dalai Lama on saman viisauden löytänyt jo aikoja sitten sanoessaan: "Mittaa menestystäsi sillä, kuinka paljosta olet luopunut saavuttaaksesi tavoitteesi". Miten luopuminen voisi tuoda onnea? Eikö luopuminen ole pelottavaa, jonkin menettämistä? Puhutaankin luopumisen tuskasta... Ehkä ensimmäiseksi voisimme vaihtaa sanan luopuminen irti päästämiseksi. Irti päästäminen ei ehkä kuulosta niin lopulliselta. Kun päästämme irti asioista, joihin olemme takertuneita, saamme vapauden ja rauhan. Saamme lisäksi tilaa uudelle ja jopa lisää energiaa, kun se ei ole hajautettuna ja kiinni niin monissa asioissa. Olemme takertuneita yllättävän moniin asioihin: omiin tavaroihimme, puhelimeen, tv:hen, nettiin, rahaan, ruokaan, nautintoaineisiin, tapoihimme, läheisiimme, jopa omiin rooleihimme eri tilanteissa. Takerrumme asioihin, koska ne tuovat meille turvaa ja hyvää oloa - tai niin ainakin kuvittelemme. Kuitenkin turvan ja hyvän olon etsiminen materiasta tai yleensäkään itsemme ulkopuolelta johtaa syvemmällä tasolla harhaan. Tietenkään ei kaikesta tarvitse konkreettisesti luopua, vaan henkisellä tasolla irti päästäminen on se juttu - ja siinä riittää haastetta pitkäksi aikaa. Voisinko esim. päästää irti perheenjäsenistäni, vaikka rakastan heitä yli kaiken? Päästää irti siten, että annan heille rakkautta vaatimatta itselleni vastapalkkiota? Tai annan heidän tehdä elämässään juuri sitä mitä he kokevat oikeaksi itselleen, vaikka samalla jäisin yksin? Kun muistan, etten omista ketään, voin vapauttaa itseni ja muut haitallisten riippuvuuksien kahleista. Onhan selvää, että jossain vaiheessa luopuminen tulee joka tapauksessa; ehkä viisautta on päästää irti jo nyt, mutta samalla olla läsnä ja rakastaa pyyteettömästi. Henkisen tason asioiden pohtimiseen kannattaa käyttää aikaa, sillä vain siltä tasolta löytyvät vastaukset, mikä on oikeasti olennaista ja tärkeää. Toki arkea helpottaakseen kannattaa raivata esim. kotinsa ja varastonsa turhista, tarpeettomista esineistä, koska fyysinen yksinkertaisuus antaa tilaa hengittää. Lisäksi, mitä vähemmän elämässämme on kaikenlaisia ei-aivan-välttämättömiä vempaimia, sitä vähemmän meidän tarvitsee antaa aikaa ja energiaa näiden vempaimien kanssa touhuamiseen, huoltamiseen, uusimiseen jne. Voimme sen sijaan käyttää säästyneen ajan iloa ja voimaa tuottaviin asioihin. Itse olen osittain luopunut televisiosta ja ollut ratkaisuun hyvin tyytyväinen. Tosin tv:n tilalle on salakavalasti hivuttautunut netti, joka on alkanut syödä aikaani ja energiaani enemmän kuin toivoisin. Asia täytyykin nostaa tapetille omassa mielessä, jotta saan luotua netin käyttöön tavan, johon olen tyytyväinen. Syvällisen kepein ajatuksin kohti Joulun rauhaa ja Uuden Vuoden vastaanottamista!
|